Tämä viikko oli toistaiseksi viimeinen ”kiireinen” kuvausviikko. Jos tarkkoja ollaan, niin kuvauksia oli viisi, ja kuvausten lisäksi muutama muukin kuvakseen liittyvä tapahtuma. Tahti on ollut kovaa, mutta tiukasta tahdista huolimatta olen nauttinut jokaisesta haasteesta, jonka jokainen kuvauskerta on tuonut tullessaan. Olisi hölmöä olettaa, että osaa ja tietää kaiken – jokaisella kerralla oppii jotakin uutta. Jos jossakin vaiheessa lakkaa oppimasta, lienee aika siirtyä eläkkeelle!

Viikon päätti kaksi erilailla haasteellista kuvausta. Perjantai- illaksi oli varattuna ylioppilakuvaus niinkin mahtavassa ympäristössä kuin Hämeenlinnan keskuskirkossa. Jokainen kirkossa valokuvia ottanut tietää, että kirkon valaisuolosuhteet eivät ole parhaimmat mahdolliset, eivätkä ne olleet sitä tälläkään kertaa. Kuvausta tilatessa asiakas oli ilmoittanut haluavansa, että hänen harrastuksensa, urkujen soitto, välittyisi kuvista. Vein mukanani muutamia valoja, valonmuokkaimia ja valojalustoja, joita kuvittelin tarvitsevani. Kuvauksen päätteeksi sanoinkin kuvattavalle, että oli pitkästä aikaa kuvauskeikka, jossa oli käyttöä jokaikiselle tarvikkeelle kamerarepussa – erittäin mukava kokemus.

Lauantaina olikin rippikuvien vuoro. Yritän aina tehdä kaikkeni, ettei kuvani olisivat vain sitä ”peruspönötystä”, jota on totuttu saamaan perinteisistä valokuvausliikkeistä. Koen, että minut varatessaan asiakas haluaa jotakin muuta – olishan hän muuten hakeutunut jollekin tutulle ja turvalliselle, perinteiselle kuvaamolle asiakkaaksi. Kuvat otettiin Aulangolla, keskipäivän auringonpaisteessa. Kova auringonvalo asettaa aina haasteita kuvaukseen, eikä se ole aina kovin tervetullut elementti. Yritin kuitenkin käyttää auringosta kaiken sen tuoman arvon ja sommitella kuvattavan siten, että kokonaisuus toimisi parhaiten.

Alla muutamia maistiaisia viikonlopun tapahtumista, toivottavasti kuvat miellyttävät. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!