Tänään tuli luokseni kyläilemään 3-viikkoinen tyttölapsi, joka ilmoitti haluavansa muotokuvat itsestään elämän alkutaipaleen onnistumisen kunniaksi. Otin haasteen vastaan ja pyrin toteuttamaan tytön toiveen mahdollisimman hyvin :)

Vauvakuvaus saattaa olla yllättävän haastavaa, enkä suosittelekaan sitä kenellekään, jolla ei ole vankkaa kokemusta vauvojen käsittelystä. Se on vain puhtaasti oma taiteenlajinsa, jotta pystyy lukemaan kehonkielestä mikä vauvaa milläkin hetkellä harmittaa, ja miten tämän tilanteen saa helpoiten ja nopeiten korjattua. Monesti myös lapsi on pariskunnan ensimmäinen, jolloin äidinkin otteet vielä tässä vaiheessa äitiyttä saattavat olla turhankin varovaisia, joten näissä tilanteissa vain täytyy tietää, mitä tekee.

Tällä kertaa tyttönen oli tavanomaista pirtsakammalla päällä, eikä malttanutkaan nukahtaa, kuten taas yleensä käy hyvinkin pian kuvauksen aloittamisen jälkeen. Positiivista tietty se, että saimme kuvia myös silmät aukinaisina, mutta kuvattavana oleminen uusissa asennoissa ei taas vauvan mieleen aina ole. Kuvaussessio olikin noin puolitoistatuntinen tällä kertaa – vauvan sanelemin ehdoin.

Ohessa onkin muutamia kuvia tämänpäiväisestä kuvaustuokiosta, muistakaahan kommentoida! :)